Jännittää! Tätä on suunniteltu niin kauan ja ihan kohta alkaa tapahtua. Tällä viikolla Matti jätti töihin irtisanoutumisilmoituksen ja muutenkin aletaan konkreettisesti edistää asioita, joten uskallan vihdoin kirjottaa tännekin meidän suunnitelmista. Meillä on ollut jo pitkään haaveena kokeilla pidempiaikaisempaa pakuelämää ja koko uuden pakun remppa on tehty tämä tavoite mielessä. Nyt heinäkuun puoleen väliin mennessä olisi tarkoitus myydä huonekalut täällä Sveitsissä, tyhjätä kämppä, hoitaa kaikki miljoona paluumuuttoon liittyvää asiaa, pakata ja muuttaa asumaan pakettiautoon!
Ajatuksena on muuttaa kirjat takaisin Suomeen, viettää siellä kesän ajan pakuelämää ja sitten syyskuussa lähteä reissaamaan Eurooppaan. Ja siihen ne tarkat suunnitelmat sitten päättyvätkin, mutta ainakin tällä hetkellä toiveissa on viettää kylmimmät kuukaudet Espanjassa ja Portugalissa.
Ihan pelkkää lomailua ei kuitenkaan ole tiedossa, koska työt kulkevat mukana myös reissussa. Itse olen tähänkin asti tehnyt töitä etänä toiminimen kautta ja nyt Mattikin laittaa firman pystyyn jatkaakseen työskentelyä osa-aikaisesti vanhoille työnantajille ja tulevaisuudessa ehkä muillekin. Kaikkien muuttohässäköiden lisäksi meillä on siis käynnissä yhden osakeyhtiön perustaminen.
Eilen illalla mietittiin tavoitteita reissuun. Toiveena on ainakin hypätä aktiivisesti, ehkä kokeilla surffausta tai leijalautailua, uida ja snorklata, olla paljon ulkona ja tavata uusia ihmisiä. Tiedetään että pakussa asuminen vaatii myös paljon vaivaa ja monet normaalit asiat kuten suihkussa käynti ja vaatteiden pesu vievät enemmän aikaa ja energiaa. Mutta siitä huolimatta odotan, että meillä on tiedossa paljon uusia kokemuksia ja seikkailuja.
Välillä pakulla reissatessa tulee olo, että ei haluaisi vielä lähteä kotiin ja olisi vaan kiva jatkaa matkaa tai hengailla jossain paikassa kauemmin. Ja kohta on mahdollista muuttaa suunnitelmia lennosta, kun Matinkaan ei ole enää pakko olla tiettyinä päivinä toimistolla. On myös tosi hauskaa tulla kesäksi Suomeen ja nähdä kavereita ja sukulaisia kunnolla ennen reissua.
Nämä kuvat ovat pääsiäiseltä. Silloinkin oli olo, että onko pakko palata kotiin. Ajettiin noin kahdeksan tuntia Ranskan puolelle Millauhun, missä oli suomalaisia kavereita reissussa. Vietettiin pitkä viikonloppu syöden patonkia ja hyvää ruokaa, juoden roséviiniä ja ihaillen korkeita siltoja. Käytiin myös yhdellä via ferratalla ja kiivettiin läheiselle nyppylälle ihailemaan maisemia. Kelit suosivat koko pääsiäisen ja tuntui ihan kesältä.
Kaverimme lähetti joskus syksyllä viestin, että kiinnostaisiko meitä lähteä viikoksi laskemaan Laaxiin tammikuussa. Onneksi kysyi ja onneksi vastasimme kyllä, koska katsokaa nyt näitä maisemia. Pihejä kun ollaan, niin luultavasti ei oltaisi koskaan kahdestaan vuokrattu kämppää ja lähdetty viikoksi laskettelemaan Alpeille. Ja eihän tuo ihan ilmaista touhua tosiaan ollut, mutta kun nyt täällä ollaan, niin olihan se kiva kokea hiihtolomaviikko vuorilla (pienellä koronatwistillä toki). Ei sitä aina pääse parissa tunnissa julkisilla tällaisiin maisemiin.
Koko viikon ajan saatiin vieläpä nauttia lähes täydellisistä keleistä, kun aurinko paistoi, pakkasta oli pari astetta ja ei juuri tuullut. Tammikuun lopussa ei edes ollut hiihtoloma-aika missään Sveitsin kantonissa, joten porukkaakaan ei ollut liikaa. Ei siis tarvinnut juuri jonottaa ja rinteet pysyivät aika hyvässä kunnossa pitkälle iltapäivään. Muutenkin Laaxin rinteet olivat aika mukavan leveitä ja vaihtelevia, eli oli kiva näin Suomen tuntureihin tottuneenakin laskea. Lunta oli vielä melko vähän, joten pari rinnettä oli kiinni, mutta kolme päivää silti meni ennen kuin oltiin ehditty käydä kaikilla eri alueilla. Pisimmät yli kymmenen kilometriä pitkät rinteet laittoivat kyllä jalat aika koville, kun edellisestä laskettelukerrasta oli jo lähemmäs kaksi vuotta aikaa.
Viimeisenä päivänä intouduttiin vielä vuokraamaan Matin kanssa schlittelnit, eli vanhanaikaiset puukelkat, joilla laskettiin niille tarkoitettua kolme kilometriä pitkää “pulkkamäkeä”. Ja ylös noustiin sitten tuolihissillä. Tällainen kelkkailu on Sveitsissä yllättävän suosittua ja niille tehtyjä rinteitä löytyy ihan Zurichin lähimäiltä ja melkein kaikista hiihtokeskuksista. Ja oli se aika hauskaa, ehdottomasti parinkympin vuokran arvoista.
Meitä oli reissussa neljä ja oltiin vuokrakämpässä aivan Laaxin hissin ala-aseman vieressä. Sijainti oli loistava ja muutenkin tuntui kuninkaalliselta olla jättimäisessä kolmen makuuhuoneen asunnossa, kun normaalisti asuu 40 neliön yksiössä (tai lomilla pakussa) kahdestaan. Meillä oli myös hyvä porukka, iltaisin tehtiin porukalla ruokaa kämpillä ja pelattiin monopolia, katsottiin leffaa tai videoita ja höpötettiin. Ja nautittiin afterskistä keskenämme, kun ravintoloihin ei oikein uskaltanut mennä. Kämpiltä onneksi löytyi sekä raclette- että fonduevälineet, joten juustoa tuli syötyä ainakin riittävästi.
Oli siis todella kiva loma! Vähän jopa hävettää kirjoittaa näin onnistuneesta reissusta ja erityisen hyvistä kelituureista, mutta onhan se kiva, että välillä voi käydä näinkin. Kameraa ei tullut raahattua mukana rinteessä, mutta tässä muutama puhelinpostikortti viikon varrelta. Zum Wohl!
Vuosi alkaa olla lopussa ja on aika miettiä, mitä kaikkea tänä vuonna on tullut tehtyä. Tämä oli sekä toinen koronavuosi että meidän toinen vuotemme Sveitsissä. Vaikka vuoteen mahtui aika paljon töitä ja stressiäkin, niin käytiin myös onneksi paljon vuorilla ja saatiin paku melkein valmiiksi. Koska aina ei ole helppo muistaa kaikkea mitä vuoteen on mahtunut, niin keräsin nyt ylös tämän vuoden tapahtumia.
Päätin yhdistää tähän samaan postaukseen myös tänä vuonna lukemani kirjat. Jos koronasta oli jotain hyötyä, niin se että innostuin taas lukemaan enemmän. Olen myös ollut mukana Zurichin lähistöllä asuvien suomalaisten naisten lukupiirissä, jossa ainoa sääntö on ollut, että kirjat ovat suomeksi ja suomalaisilta kirjailijoilta. Tästä johtuen listalla on aika paljon kotimaista kirjallisuutta. Listasin tänä vuonna lukemani kirjat lähinnä omaksi muistoksi mutta eihän siitä tietysti haittaakaan ole, jos joku löytää näistä jotain uutta lukulistalle.
Koska numerot ovat aina hauskoja, niin Goodreadsin mukaan luin tänä vuonna luin 43 kirjaa, joissa oli yhteensä 14 347 sivua. 26 kirjaa oli suomalaisilta kirjailijoilta ja 17 oli käännöskirjoja. Kursiivilla olevat kirjat kuuntelin äänikirjoina, muut luin joko kindlestä tai ihan oikeina kirjoina. Tähdellä merkityt ovat olleet lukupiirikirjoja.
Tammikuu
Vuosi alkoi Sveitsissä, kun emme koronatilanteesta johtuen päässeet Suomeen jouluksi. Tammikuussa Zurichissa satoi ennätysmäärät lunta samoihin aikoihin kuin täytin 28. Ei tehty oikein mitään erikoista, mutta laitettiin vähän autoa ja kuun lopussa juhlistettiin meidän ensimmäistä hääpäivää. Tammikuussa luettua:
Suon villi laulu – Delia Owens Hienoa luontokuvausta ja hyvä tarina. Minulla oli korkeat odotukset, kun kirjaa on kehuttu niin paljon ja tykkäsin kyllä silti tästä teoksesta.
Korkeintaan vähän väsynyt – Eeva Kolu Ehkä yksi tämän vuoden suosikkikirjoista. Hyvin samaistuttava ja kirja herätti paljon ajatuksia vaatimuksista, joita yhteiskunta ja omat ajatukset asettavat. Luen kirjan varmaan vielä joskus uudestaan.
Kissani Jugoslavia – Pajtim Statovci Vähän outo ja hyvä tarina. Klassikko jonka varmasti moni on jo lukenut, itse tulen vähän jälkijunassa.
Helmikuu
Helmikuuhun mahtui sekä lunta että t-paitakelejä. Oltiin aikalailla kotosalla, mutta tehtiin myös vuoden ensimmäinen päiväretki Lägerngratille, joka on harjanne lähellä Badenin kaupunkia. Kuun lopussa lääkäri totesi selkäni täysin parantuneeksi ja antoi luvan tehdä ihan mitä haluan. Helmikuussa tuli luettua vain yksi kirja:
*Kun kuningas kuolee – Elina Backman Viihdyttävä dekkari, jossa oli hyvää kuvausta suomen kesästä eikä liikaa verta ja väkivaltaa. Toimisi varmasti tosi hyvin kevyenä kesälukemisena.
Maaliskuu
Maaliskuussa lenkkeiltiin, rakennettiin autoa, nautittiin auringosta ja aloitin parvekeviljelyn. Käytiin Reinin putouksilla ja ihan kuun lopussa kirsikat alkoivat kukkia Zurichissa. Maaliskuussa luettua:
*Taivaslaulu – Pauliina Rintala Kauniisti kirjoitettu kirja täynnä mielenkiintoista kuvausta vanhoillislestadiolaisuudesta, selviytymisestä ja rakkaudesta.
Naiset joita ajattelen öisin – Mia Kankimäki Tykkäsin kirjan alusta ja Karen Blixenin osuudesta, mutta loppua kohti kirja ehkä vähän lässähti. Kirjassa oli mielenkiintoisia kertomuksia monista oman aikansa vaikuttavista naisista, jotka eivät ehkä ole niitä kaikkein tunnetuimpia.
Huhtikuu
Huhtikuussa tehtiin pari vaellusta vuorilla ja nautittiin aurinkoisista päivistä aina räntäsateen välissä. Rakennettiin autoon yläkaapit ja keittiön laatikostot. Loppukuusta käytiin vielä retkellä Walenseen ympäristössä. Huhtikuussa luettua:
Loistava ystäväni – Elena Ferrante Napoli-sarjan ensimmäinen osa. Tykkäsin koko sarjasta ja siitä, kuinka se kuvaa napolilaista elämää, luokkia ja köyhyyttä. Osa hahmoista on välillä ärsyttäviä ja heidän ystävyytensä ongelmallista, mutta se on varmasti yksi asia, joka tekee kirjasta mielenkiintoisen.
Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan – Mark Manson Hyvin nopeasti luettu kirja, jossa oli ihan hyviä pointteja. Mutta aika pitkästi kirjoitettu melko yksinkertaiset ajatukset.
*Margarita – Anni Kytömäki Myös yksi tämän vuoden lemppareista. Erittäin hyvä tarina ja jotenkin ajankohtainen, vaikka kirja onkin kirjoitettu ennen koronaa.
Toukokuu
Toukokuussa ostin uuden pyörän ja poljettiin Pfäffikerseellä olevalla rantasaunalle, mikä oli ihanaa. Rakennettiin myös pakua valmiiksi ja siivottiin se, jotta päästiin reissaamaan äitin vierailun aikana. Viikon aikana käytiin vuorilla, järvillä ja kierrettiin vähän Zurichissa. Oli tosi kiva saada vieraita. Toukokuun lopussa sain toisen koronarokotteen. Toukokuussa luettua:
Uuden nimen tarina – Elena Ferrante Napoli-sarjan toinen osa jatkaa siihen mihin ensimmäinen osa päättyi. Kirjassa kuvataan naisen asemaa, väkivaltaa ja Napolia.
*Ei kertonut katuvansa – Tommi Kinnunen Mielenkiintoinen tarina, joka sai googlailemaan saksalaisten mukaan lähteneitä naisia ja Lapin sotaa. En tykkää sotakirjoista, mutta tällaiset sodan jälkeiseen aikaan liittyvät selviytymistarinat ovat mielenkiintoisia.
Kesäkuu
Kesäkuussa oltiin Lauterissa ja käytiin parilla via ferratalla. Lisäksi treenattiin ylämäkikuntoa kiipeämällä Grosser Mythen -vuorelle. Kesäkuussa tuli myös vuosi pakuprojektia täyteen. Kesäkuussa luettua:
Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät – Elena Ferrante Napoli-sarjan kolmas osa kuvaa ehkä enemmän myös yleisesti poliittista ilmapiiriä 60-luvulla.
Auschwitzin tatuoija – Heather Morris Surullinen kuvaus kamaluuksista, joita Puolassa tapahtui tuolloin. Kirjan teki vielä vaikuttavammaksi sen taustatarina, jota päädyin vielä googlailemaan lisää.
*Westend – Suvi Vaarla Hyvä ja mielenkiintoinen tarina lamasta. Jotenkin kirja sai ajattelemaan paljon omaa asemaa ja myös sitä, että koska seuraava isompi romahdus on edessä.
Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita – Henriikka Rönkkönen Vaikka kieli oli välillä vähän liiankin ronskia ja monet jutut menivät omasta mielestäni vähän yli, nauroin silti muutamassa kohdassa ääneen. Kevyt ja nopealukuinen kesäkirja.
Helvetillinen vaelluskirja – Are Kalvø Hauska kirja vaeltamisesta ja pohjoismaalaisten ehkä välillä erikoisestakin luontosuhteesta. Kirjassa oli osuvaa kuvausta vaeltamisen kurjemmista puolista ja tragikoomisiin kohtiin oli helppo samaistua, varsinkin kun itse tykkää liikkua luonnossa ja vuorilla.
Heinäkuu
Heinäkuussa alkanut kesäloma startattiin vuorilla yöpyen ja via ferratalla, jonka jälkeen tultiin Suomeen melkein kuukaudeksi. Pääsin pitkästä aikaa mökille, hypättiin lisenssit takaisin voimaan ja nähtiin ystäviä ja sukulaisia. Onnistuin myös murtamaan yhden sormen jättämällä sen autonoven väliin. Heinäkuussa tuli luettua aika paljon:
Kadonneen lapsen tarina – Elena Ferrante Napoli-sarjan viimeinen osa. Tykkäsin koko sarjasta ja Italian poliittisen ja sosiaalisen tilanteen kuvaus oli mielenkiintoista.
Pienen hauen pyydystys – Juhani Karila Kirjaa on kehuttu oudoksi ja hyväksi, ja aluksi mietin että onkohan se ainoastaan outo. Mutta kun kirjaan pääsi sisään, oli se lopulta ehkä yksi vuoden parhaista. Hauskan juonen lisäksi tykkäsin kirjan murteesta.
Bolla – Pajtim Statovci Kaunis kieli, hyvä tarina ja mielenkiintoista kuvausta sodasta ja ihmissuhteista.
Tiranan sydän – Pajtim Statovci Ei ehkä yhtä hyvä kuin Bolla, mutta silti lukemisen arvoinen.
Aleppon mehiläistarhuri – Christy Lehteri Koskettava, surullinen ja kaunis kuvaus Syyrian pakolaisten matkasta, mehiläisistä ja menettämisestä.
Paperilla toinen – Emmi-Liia Sjöholm Avoin kirja äitiydestä, ihmissuhteista ja elämästä.
Rikospaikka – Anna-Leena Härkönen Kevyt kesälukeminen, joka ei kyllä erikoisemmin säväyttänyt.
Torstain murhakerho – Richard Osman Väkivallaton ja kevyt dekkari, jossa seniorikylän murhakerho päätyy osaksi oikeaa murhatutkintaa. Tähänkin kesti hetki päästä kärryille, mutta lopulta kirja oli oikein viihdyttävä. En arvannut murhaajaa.
Elokuu
Elokuussa lennettiin takaisin Sveitsiin ja löydettiin kaikki kasvit kuolleina parvekkeelta. Oltiin aika aktiivisia ja kiivettiin sekä Pilatukselle että käytiin vaeltamassa Sveitsin kansallispuistossa. Elokuussa luin pari kirjaa:
*Pintaremontti – Miika Nousiainen Viidyttävä ja vähän kevyempi kirja, jossa kuitenkin käsiteltiin muutamia isompia/vaikeampiakin teemoja. Miika Nousiaisen tyyli kirjoittaa on hauska ja luulen, että olisin tykännyt tästä kirjasta vielä enemmän luettuna kuin kuunneltuna, vaikka hauska näinkin.
*Joko ollaan perillä – Nina Rousu Mielenkiintoinen tarina elämästä Afrikassa ja matkasta “rantapummista” diplomaattirouvaksi.
Syyskuu
Syyskuussa tehtiin vuoden rankin vaellus, kun käveltiin Hardergratin harjanteen 20-kilometrinen reitti kauniissa maisemissa. Vietettiin myös meidän viidettä vuosipäivää, pyöräiltiin Zurich-järven ympäri ja ehdittiin loppukuusta myös Lauteriin. Syyskuussa luettua:
*Ruskeat Tytöt – Koko Hubara Tätä esseekokoelmaa ei ollut kirjoitettu minulle enkä voi samaistua kaikkiin kokemuksiin, mutta koin kirjan silti tärkeäksi keskustelunavaukseksi sekä arkisesta että rakenteellisesta rasismista Suomessa.
Maailman onnellisin mies – Eddie Jaku Koskettava kertomus Eddien elämästä keskitysleireillä ja siitä, kuinka kauheimmista kokemuksista selvinnyt mies voi kokea olevansa maailman onnellisin.
Normaaleja ihmisiä – Sally Rooney Paljon kehuttu kirja suositulta kirjailijalta. Kirjassa on paljon hyviä kohtauksia ja vähän erilainen tarina, mutta en silti ihan lämmennyt tälle, vaikka viihdyttävä kirja olikin. Ehkä myös odotukset olivat liian kovat.
Lokakuu
Lokakuussa käytiin hyppäämässä, oltiin Lauterissa ja tehtiin syyslomareissu Pohjois-Italiaan, jossa sattumalta oli myös pari suomalaista kaveria. Loppukuusta syötiin fondueta ja juotiin ensimmäiset gluhweinit. Lokakuussa luettua:
Caracasissa on vielä yö – Karina Sainz Borgo Samaan aikaan kaunis ja surullinen kuvaus kaaoksen partaalla olevasta Venezuelasta ja ihmisten eriarvoisuudesta.
Bechi – Koko Hubara Avartava esikoisromaani, joka kuvaa vaikeaa äiti-tytärsuhdetta ja ruskean ihmisen elämää Suomessa.
Aprikoosiyöt – Vera Vala Kuunneltiin kirjaa kun ajettiin Italiaan, eli sopi hyvin tunnelmaan. Kevyt ja viihdyttävä hömppäkirja, mutta Italian kuvausta olisi voinut olla enemmänkin.
*Akvarellaja Engelin kaupungista – Jukka Viikilä Runollisella kielellä kirjoitettuja Engelin päiväkirjamerkintöjä 1800-luvun Helsingistä. Vaikka kirja on fiktiivinen, niin oli silti mielenkiintoista miettiä, kuinka paljon merkittäviä rakennuksia yksi arkkitehti on ehtinyt Suomeen suunnitella.
Marraskuu
Marraskuussa käytiin varjoliitokurssilla ja saatiin neljä lentoa Lauterin hienoissa maisemissa. Lisäksi käytiin päiväretkellä Bernissä. Kuun lopussa ensilumi satoi Zurichiin. Marraskuussa luettua:
Kultarinta – Anni Kytömäki Kaunista luontokuvausta ja mielenkiintoinen tarina, aivan kuten Margaritassakin.
Jänniä aikoja – Naoise Dolan Tätä kirjaa on kehuttu, mutta jotenkin siinä oli ehkä vähän liikaa stereotypioita ja monet hahmot olivat melko ärsyttäviä. Mutta ihan viihdyttävä tarina kuitenkin.
*Sinun, Margot – Meri Valkama Erittäin hyvä esikoiskirja, jota olen suositellut monelle. Kirja yhdistää taitavasti nykyaikaa, ihmissuhteita, unohtamista ja DDR:n loppuaikoja mielenkiintoiseen tarinaan.
Idiootit ympärilläni: Kuinka ymmärtää muita ja itseään – Thomas Erikson Markkinointia ja viestintää työkseni tekevänä olisi varmaan pitänyt lukea tämä kirja jo aiemmin. Kirja auttaa ehkä hieman ymmärtämään paremmin ihmisten erilaisia viestintätapoja ja miksi jotkut reagoivat ja käyttäytyvät tilanteissa aivan eritavalla kuin itse.
Joulukuu
Joulukuussa käytiin parilla joulutorilla ja saatiin paku muutoskatsastuksesta läpi, mikä tarkoittaa että se on nyt virallisesti matkailuauto. Uskallettiin myös lopulta lähteä lomalle Suomeen pienen karanteenin ja testien jälkeen. Joulu vietettiin Keuruulla Matin perheen kanssa, jonka jälkeen ollaan oltu Tampereella. Joulukuun luetut:
Väylä – Rosa Liksom Meänkielellä kirjoitettu tarina 13-vuotiaasta tytöstä, joka kuljettaa sotien aikaan karjaa evakkoon väylän toiselle puolelle. Mielenkiintoinen tarina ja erittäin hellyyttävää kuvausta lehmistä.
Kaikki rahasta – Julia Thuren Hyvä yleisteos talouden hallinassa ja sijoittamisesta. Kirja sopii mielestäni kaikille, oli oma taloustilanne mikä tahansa. Olen sijoittanut rahastoon jo vuosia, mutta kirjan myötä kiinnostuin myös suorasta osakesijoittamisesta.
Keskusteluja ystävien kesken – Sally Rooney Viihdyttävää ihmissuhdekuvausta, kuten Rooneylla yleensäkin. Mutta en oikein tykännyt kirjan yhdestäkään hahmosta.
Vaella, kalasta, rakasta – Omaa polkua etsimässä – Monni Himari Kertomus Pohjois-Norjaan muuttaneesta matkabloggaajasta, joka opettelee pohjoista omavaraisuutta ja nauttii Norjan luonnosta. Kirja on kaunis kuvaus pohjoisen luonnosta ja rauhallisuudesta.
Paikka vapaana – J. K. Rowling Hyvä kirja pikkukaupungin valtataistelusta ja sosiaalisista ongelmista. Hahmoja oli melko paljon, mutta tykkäsin kyllä kirjasta kun pääsin kärryille henkilöistä ja heidän kytköksistään.
